3

Mun tiistain paasto meni hyvin, tai no illalla mokasin sen verran, että otin lusikallisen mudcakea. Muuten onnistuin loistavasti. Menin kaverilleni yöksi, vaikka olin vieläkin aikaeron takia ihan poikki, enkä mä nähnyt siitä brünostakaan kun alun. Sitten menin sänkyyn ja nukuin. Ei menny ihan niinkuin piti. Eilen sitten alotin aamun heti syömällä vaaleeta leipää. -.- Niitä meni päivänmittaan neljä, ja illalla söin sitten vielä lohta. Synttöreillä kahta erilaista kakkua, ei hyvä. Mua oksetti, mutta päätin kerrankin olla oksentamatta, se olisi huijaamista. Jos kerran epäonnistun, rankaisen itseäni ja kestän sen luvun vaa'assa, eihän siinä muuten mitään järkeä olisi.

Eilen juoksin pois sieltä synttäreiltä, koska matka oli niin lyhyt. Huomasin miten ihanaa on juosta pimeässä ja pakkasessa. Päätin, että ens viikon alusta kaikki muuttuu. Mulla on tarkat kalorimäärät ja kunto-ohjelma (laitan ne tänne viikonloppuna). Se juokseminen oli yksinkertasesti vaan niin kivaa, että alan harrastaa sitä vähän enemmänkin.

Mä en muuten enää jaksais olla yksin. Mä vaan kaipaan yhtä ihmistä niin helvetisti, vaikka sei ei sitä tiedä. Ja mä voin menettää ton ihmisen lopullisesti, jos se saa tietää erään asia. Mutta ku tää salailukin on kamalaa. Näin viimeyönä unta, hirveetä unta. Siinä tuo henkilö tappoi itsensä, enkä mä saanu ikinä kerrottua sitä salaisuutta. Mä en vaan voi. Onneks oon tässä jokupv (lue: heti kun sillä on aikaa, eli varmaan ikuisuuden päästä) sen kanssa. Täytyy vaan nyt miettiä, että kerronko vai en.

-Elle