21

Mä ehdin jo tässä välissä poistaa tän blogin, mutta palautin tän nyt sitten takasin, tarvitsen paikan johon purkaa ajatukseni.

Koko vikko menny ihan päin persettä. Viime viikonloppuna päätin tehdä itelleni kovan kuoren, jonka läpi en pääsät yhtäkään tunnetta, paitsi tekaistuja. Musta piti tulla vahva ja mun piti kestää kaikki. Ja vitut. Mä en pysty siihen. Mä loukkaannun niin helposti, mulla on surkea huumorintaju ja pelkään, että en ole tarpeeksi hyvä. Mun pitää esittää täydellistä. Itsetunto nollassa, mä haluisin vaan jutella jollekkin. Syömiset kusee, itsekuria ei ole enää.

Mä haluisin nähdä O:ta. Mut ei, mesessä vaihettiin pari sanaa hiihtolomalla ja se sano et nähää joku päivä. Ei olla vieläkään nähty. Näin sen viimeksi marraskuussa ja mulla on niin älytön ikävä. Se ei oikeasti tiedä miten tärkeä se on mulle. Mut mä tiedän, et mä en ole yhtä tärkeä sille. Se uhkas katkasta välit silloin marraskuussa kun sai tietää et olen jatkanu laihuttamista. Mä olisin halunnu et se on mun kanssa. Mä olen mustasukkanen, sillä on uus tyttöystävä, S. Mä tiesin aina, et S on kusessa O:hon. O vaan ei tajunnut sitä. Eikä sitä, miten paljon mä siitä tykkään. Yksi syy lahduttaa, täydellisen laihana kaikki rakastaa mua, rakastaahan ? Ainakin mä uskottelen niin, vaikka oikeasti mä tiedän, että O inhoaa mua kun olen kaunis luuranko. Mua pelottaa etten nää sitä enää ikinä. Se on melkein aina mesessä kun mäkin olen. Klikkaan joka kerta ja avaan keskustelun. Mä en vaan ikinä sano mitään.

Mut mä en oikeasti enää tajua mitään. Kaikki inhoavat mua tälläsenä possuna, mutta mitä jos mä en kelpaa laihanakaan. Mulla ei varmaan kohta ole enää yhtäkään kaveria. E kyselee multa vähän väliä, että milloin voin olla. Lupasin olla sen kanssa silloin viikko sitten perjantaina. No, se päättikin että menee kavereidensa kanssa leffaan. Tänään se kysyi, että voinko olla, mutta kun lupasin, se ei voinutkaan olla. Oikeasti, mitä näiden ihmisten päässä pyörii.

Mun täytyy vaan jaksaa ja yrittää kasvattaa kova kuori. Ja keskittyä kuihtumaan.

20

Turhautunut. Siltä musta on tuntunu jo pitkän aikaa. Turhautunut, turhaunut, turhautunut.
Ekaksi olen turhautunut siihen, että käytiin tänään ravintolassa. En syönyt jälkiruokaa, mutta lihottavan caesarsalaatin ja superlihottavia sipuirenkaita. Mut se ei ole ihan niin paha jos pääsen viikonlopuksi kaverille, siellä ei tarvi syödä, joten tämä päivä sai olla mun lauantai.

Tokaksi olen turhautunut mun pelkoihin. Pelkään kaikkea. Pelkään lihomista, pelkään kiinni jäämistä, pelkään pimeää, en uskalla kääntää kylkeä sängyssä ennenkuin olen sytyttänyt seinässä olevan yövalon. En uskalla astua mun sängystä alas, vaan hyppään aina kauas, jotta kukaan ei voi tarttua mun nilkkoihin. Mua pelottaa kaikki rapina, pelkään että joku tulee ja tappaa mut. Mä en uskalla kävellä portaissa jos joku tulee mun takana. Mä pelkään ötököitä. Mä pelkään hampaita pestessä sylkästä sillä mun mielestä peilissä vilahtaa silloin joku tumma hahmo. Toi lista jatkuis vielä vaikka kuinka paljon. Toisin sanoen mä pelkään ihan kaikkea. Mulla ei ole mitään hajua miten pääsisin mun peloista eroon. Oon yrittäny kävellä pimeässä mun huoneesta vessaan, mutta lopputulos on se, että mä juoksen vessaan ja laitan valot päälle. Sitten mun sydän hakkaa ihan hulluna kun mua pelotti niin paljon.

Tiedättekö kuinka turhauttavaa tollanen on. Nytkin mä makaan jalat koukussa sängyllä ja mua pelottaa suoristaa jalat, koska siellä takana saattaisi olla jotain. Mulla on oikeasti joku hirveä pelkotauti. Ja musta tuntuu, että tää menee vaan koko ajan pahemmaksi.

19

Syömiset menny tänään suunnitellusti, eli siis söin vähän makaronilaatikkoa ja illalla syön jugurtin. Mun uusi suunnitelma on se, että syön nykyään iltaruoan ja iltapalan. Huomasin, että en voi syödä pelkästään jotain hedelmiä, koska muutaman päivän kuluttua repsahdan. Enkä mä toivottavasti liho, vaikka syönkin kerran päivässä vähän paremmin.

Kävin kirjastossa ja lainasin callanetics - ihannevartalo 30 päivässä kirjan. Toivottavasti toimii, ainakin monet on sitä kehuneet. Ajattelin kohta tehdä sen jumpan ja sitten vaikka katsoa telkkaria. Mun elämä on oikeasti niin tylsää, etten keksi mitä kirjottaisin. Ihmissuhteet kusee, nään kavereita vaan koulussa ja sitten niitä eri koulussa olevia max. kerran kuussa. Mä en laskettele joten oon aika ihan out kaikista jutuista. Mä mietinkin, et jos alkaisin laskettelemaan,

olishan sekin liikuntaa ja parempaa kuin telkkarin katselu.

18

Mä sainkin jo koneeni takasin, kiitos äitini. Se tuli työmatkalta ja antoi mulle koneen takasin + se oli ostanu mulle vaatteita. ((((88 En mä edes tiedä miksi se sen takasin anto, varmaan hyvitykseksi siitä, että jouduin olemaan mummolla. Se oli ostanut mulle vaaleat farkkuleggarit ja valkoisen paidan. Ei mitään lihottavampia värejä keksinyt ? Sovitin niitä leggareita ja luulin näyttäväni niissä hyvältä. Peili kuitenkin kertoi totuuden. Ehkä sitten 10 kiloa laihempana..

Olin tänään koiran kanssa lenkillä ja mulle tuli eräs asia mieleen. Kun mä ajattelen aina vaan kaloreita, syömistä ja kuluttamista, mitä normaalit ihmiset ajattelevat ? Ehkä ainut asia, miksi en tahtoisi olla anoreksian pauloissa, on se että tahtoisin taas tuntea asioita. Tahtoisin tuntea iloa ja surua. En iloa siitä että olen laihtunut enkä surua siitä, että olen lihava. Vaan ihan oikeita tunteita, ihastumista, onnellisuutta. Ja ennenkaikkea mä haluaisin nauraa. Ei mitään tekonaurua tai sellaista hihitystä mitä mulla oli viime viikolla kuin olin sekaisin. Ei sellaista, vaan ihan naurua joka tulee kun on onnellinen ja on hauskaa. Mä kyllä tiedän, että heti kun olen laihtunut kauniiksi voin taas tuntea asioita, se on yksi motivaatioistani. Toisaalta haluaisin kaiken sen jo aikaisemmin, mutta ei se mene niin. Ensin työ ja sitten huvi.

-Elle

17

Pientä taukoa taas, multa otettiin kone pois, enkä tiedä, että milloin saan sen takaisin. Nytkin olen kirjastossa, kun kävin samalla hakemassa pari kirjaa. Olen ollut koko viikon mummollani -porukat molemmat työmatkoilla- ja lihonut olen varmaan sata kiloa. Onneksi pääsen tänään kotiin.

Tsemiä! ♥

16

HUOM Lisäsin nyt sitten itsestäni kuvan. Muistin ottaa sen vasta nyt, joten maha on turvonnut kun meillä oli jo ruoka. Mutta siis:


























Hyi mua ällöttää. Inhoan tota pömppistä. -10kg ja saattaisin näyttää edes siedettävältä. Tuun varmaan katumapäälle ja poistan tän, mutta siihen asti se on teidän pällisteltävissä. 8)

15

Mä oon ollu tänään outo, ihan kuin jossain aineissa. Mä oon vaan hymyilly kaikelle ja puhunut huonekaluillekkin. Aamulla heti herätessäni menin vaa'alle. Paino oli noussut, sillä meillä oli olllut taas yhteiset ateriat parin päivän ajan, mutta se ei haitannut mua. Mä tiesin, että en voi taaskaan jatkaa laihdutusta kuin vasta ensi viikon torstaina, joten en jaksanut murehtia. Tähän tän päivän hyvään oloon saattaa vaikuttaa kyllä myös se, että eilen päästelin vähän höyryjä sellasen itku-ahdistuskohtauksen parissa. Siinä tuli tosin vähän tuhottua kylkeä veitsen kanssa, mutta mä olen nyt niin iloinen etten jaksa murehtia.

O jutteli mun kanssa mesessä yhtenä päivänä. Mä yllätyin kun näin, että se oli online ja suorastaan järkytyin kun se jutteli mulle. Se kyseli multa kaikenlaista ja mä olin kerrankin rehellinen ja kerroin, että jäin kiinni laihdutuksesta. Sitten se kerto, että sen kaveri kuoli anoreksiaan. Mähän en tietenkään keksinyt mitään sanottavaa, sillä mä suorastaan ihannoin sitä sen kaveria, mäkin haluaisin olla niin laiha. Sairasta, sairasta, sairasta..

Mä ajattelin, että laitan teille huomenna kuvan mun valasvartalostani. Mutta se ei sitten ole yhtään varmaa. Se thinspais kivasti, mutta mä en tiedä uskallanko. Hehs. Mä olisin lisännyt jo tänään, mutta kameran akku oli loppu ja mä jouduin syömään sitä ennen, enkä mä taas viitsinyt laittaa kuvaa turvonneesta mahasta. Joten siis huomenna ehkä.
-Elle

14

~ banaani n. 85 kcal
~ mandariini n. 50 kcal
~ teetä puoli mukillista ? kcal

= n. 170 kcal

Siinä mun tän päivän syömiset. Päätin, että aloitan tänään kaiken alusta, mutta olen nyt varovaisempi. Tosin, nyt olen myös vainoharhaisempi. Tahdon näyttää samalta kuin tuo ylläoleva tyttö, tahdon että luuni näkyvät selvästi ja että rintalastani paistaa. Joidenkin mielestä paistava rintalasta saattaa olla ällö, mutta minusta se kielii laihuudesta. Useimmilla todella laihoilla rintalasta näkyy selvästi, mutta monilla hoikilla se ei näy ollenkaan. Tykkääkö kukaan muu rintalastasta ?

Mä oon nyt taas piilotellu ruokaa roskikseen. Mä tiedän, että äitini katsoo roskikseen ja siksi yritän upottaa ruuat kaikkien muiden ruokien alle. Äsken pelästyin ihan kuoliaaksi, kun äiti kysyi, että mitä teen huomenna (hiihtoloma) ja miten mun ruuat. Mä tietenkin luulin, että se oli löytänyt roskiksesta ne tän päiväset ruuat ja siksi kyseli. Niinkuin aikasemmin sanoin, mä oon nyt todella vainoharhanen. Mä laskin taas laskurilla, että kuinka paljon saisin syödä, jotta laihtuisin kymmenen kiloa kolmessa kuukaudessa. Tulos oli 600-500 kcal. Musta se on ihan hitosti, toimiikohan toi oikeesti alipainosilla. Kun kyllähän siihen laitetaan pituus ja paino jne, mut silti. No jos toimii, ja mun syömiset pysyy tälläsinä, niin laihdun helposti yli 10 kiloa kolmessa kuukaudessa. ((((88

-Elle