21

Mä ehdin jo tässä välissä poistaa tän blogin, mutta palautin tän nyt sitten takasin, tarvitsen paikan johon purkaa ajatukseni.

Koko vikko menny ihan päin persettä. Viime viikonloppuna päätin tehdä itelleni kovan kuoren, jonka läpi en pääsät yhtäkään tunnetta, paitsi tekaistuja. Musta piti tulla vahva ja mun piti kestää kaikki. Ja vitut. Mä en pysty siihen. Mä loukkaannun niin helposti, mulla on surkea huumorintaju ja pelkään, että en ole tarpeeksi hyvä. Mun pitää esittää täydellistä. Itsetunto nollassa, mä haluisin vaan jutella jollekkin. Syömiset kusee, itsekuria ei ole enää.

Mä haluisin nähdä O:ta. Mut ei, mesessä vaihettiin pari sanaa hiihtolomalla ja se sano et nähää joku päivä. Ei olla vieläkään nähty. Näin sen viimeksi marraskuussa ja mulla on niin älytön ikävä. Se ei oikeasti tiedä miten tärkeä se on mulle. Mut mä tiedän, et mä en ole yhtä tärkeä sille. Se uhkas katkasta välit silloin marraskuussa kun sai tietää et olen jatkanu laihuttamista. Mä olisin halunnu et se on mun kanssa. Mä olen mustasukkanen, sillä on uus tyttöystävä, S. Mä tiesin aina, et S on kusessa O:hon. O vaan ei tajunnut sitä. Eikä sitä, miten paljon mä siitä tykkään. Yksi syy lahduttaa, täydellisen laihana kaikki rakastaa mua, rakastaahan ? Ainakin mä uskottelen niin, vaikka oikeasti mä tiedän, että O inhoaa mua kun olen kaunis luuranko. Mua pelottaa etten nää sitä enää ikinä. Se on melkein aina mesessä kun mäkin olen. Klikkaan joka kerta ja avaan keskustelun. Mä en vaan ikinä sano mitään.

Mut mä en oikeasti enää tajua mitään. Kaikki inhoavat mua tälläsenä possuna, mutta mitä jos mä en kelpaa laihanakaan. Mulla ei varmaan kohta ole enää yhtäkään kaveria. E kyselee multa vähän väliä, että milloin voin olla. Lupasin olla sen kanssa silloin viikko sitten perjantaina. No, se päättikin että menee kavereidensa kanssa leffaan. Tänään se kysyi, että voinko olla, mutta kun lupasin, se ei voinutkaan olla. Oikeasti, mitä näiden ihmisten päässä pyörii.

Mun täytyy vaan jaksaa ja yrittää kasvattaa kova kuori. Ja keskittyä kuihtumaan.