22

Musta ei oo kuulunut pitkään aikaan. Mun itsekuri on kadonnut. Kun mut silloin pakotettiin syömään ja mä lihoin, niin nyt olen vain jatkanut lihomista. En pysty enää elämään niillä 300 kalorin määrillä niinkuin silloin vielä alle 40 kilon painoisena. Tai no pystyisin, muttei itsekuri riitä. Aamuisin äiti tekee mulle ihanat ruisleivät joiden päällä on tomaattia ja kurkkua, ja mä syön ne. No, silloin musta ei vielä tunnu että koko päivä olisi pilalla. Koulussa mun ei edes tee mieli ruokaa, nautin vaan kun muut syö. Kotona, hirvittävä nälkä. Syön ruoan ja sitten vielä leivät iltapalaksi. Eihän tolla pitäisi lihoa ? Koska kyllähän mä enemmän päivässä kulutan. No kuitenkin mä olen lihonut 38 kilosta 42 kiloon. Kyllä luitte oikein. 4 kiloa. 4 helvetin kiloa. Mulla on nykyään maha ja näytän siltä kuin olisin raskaana viidennellä kuulla. Huomisesta lähtien mun on pakko palata vanhaan rytmiin, eli että aamulla ei mtn, koulussa ei mtn, kotona jotain kevytta vaikka pari hedelmää ja sitten illalla jugua ja hedelmä. Sitten mä voisin jopa kesällä näyttää ihmiseltä.

Enkä mä ole vieläkään nähnyt O:ta. 5 kuukautta ilman ihmistä jota mä rakastan. Ongelma on mä, mä en uskalla puhua sille mesessä, en uskalla mitään. Meidän piti nähdä silloin hiihtoloman jälkeen mutta ei sitten olla nähty. Mä en uskalla puhua sille joten sanoin sille että soittelee kun voi olla. Ei sitä ilmeisesti kiinnosta, ehkä mä olen ex anorektikon makuun liian lihava tai jtn.

- Elle