23

Tällä viikolla ei ole mennyt yhtään sen paremmin, on ollut kolmet synttärit joten... Tosin en ole yksilläkään syönyt edes kakkua. Silti liikaa, paino vaan nousee. Kohta mä painan 45 kiloa, sitten 50 kiloa, sitten 60 ja siitä vaan ylöspäin. Tästä ei tuu mitään, mä en vaan voi olla tällänen. Mä oon kirjottanut kaikille jäähyväiskirjeetkin. Mä tosin toivon, että mut ei tarvi antaa niitä.

Sanoin O:lle mesessä " moi 8) " mut se ei vastannut. Mua pelottaa, että odotin liian kauan ja mun pahin painajainen kävi toteen ja menetin sen. Tai sitten menetin sen jo kauan sitten. Mua ahistaa mä en oikeasti tiedä mitä teen jos ei enää halua nähdä mua? Mun sydän hakkaa ihan hulluna. Mitä jos mä olin oikeassa ja olen liian lihava O:lle? Jos se on vaan valehdellu että oon sopiva ja odottanut että lihon ja se voi vaihtaa mut uuteen? Tästä lähtien O on mun motivaatio, sillä kun mä olen laiha, se saattaisi kelpuuttaa mut. Kai ?

Mä olen sisältä vaan mustaa, mä oon täyttä ahdistusta ja suorituspaineita. Mä en tiedä miten selviän kesästä. Haluaisin nauttia ja olla rannalla, mutten vaan voi. Mä saisin kuitenkin jonkun kohtauksen rannalla kun kaikki tuijottaisivat. Sain hissan kokeesta 9- mutta sekään ei riitä. Miksen mä saanut kymppiä, miksen mä lukenut koe-aluetta viittä kertaa, miks mä luin vaan neljä kertaa ? Mut pitäisi olla täydellinen mutten ole. Mä en tiedä miten musta tulee täydellinen musta ei tule ikinä täydellistä.

Mä näin viime yönä painajaista. Tai en varsinaistaa painajaista, mutta siinä oli mun entinen ihastus jaläheisin ystävä joka tosin on nyt kuollut. Unen ansioista mä rohkaistuin puhumaan O:lle jotta en menettäisi sitä, mutta sitten mä olinkin aina liian myöhässä.