24

Viisi asiaa, joista pidän itsessäni:

1. Jalat, ne on aina ollut sirot ja nytkin kokoa 35-36, vaikka eräälläkin kaverillani on jalka kokoa 42..

2. Hiukset, ne on vieläkin hyväkunoiset ja vahvat, vaikka olen blondannut monta vuotta.

Mä en oikeasti keksi enenmpää. Kiitos kuitenkin sulle ihanaiselle kun haastoit mut, ehkä mä vielä joskus pystyn tän toteuttamaan. Tänään ois muodin yö, eikä mulla oo mtn hajua että kenen kanssa menisin. Kukaan ei edes ole kysyny mua. Kaikki menee isoissa porukoissa, joten kai mun täytyy jotain keksiä. E hengaa hetken O:n kanssa ja mulla ois aikomus käydä moikkaamassa niitä..

Mä oon kirjottanu tätäkin superlyhyttä tekstiä yli tunnin, mulla ei vaan ole mitään sanottavaa. Puoli tuntia mulla meni että keksin noi kaksi asiaa musta, tosin nekin on tollasia pakolla revittyjä. Mun bloggailu on nykyään aika elotonta, mutta mulle vaan ei tapahdu mitään. Mä haluisin mun vanhan elämän takasin. Sen kun olin vähän onnellinen ja mulla oli kavereita. Viime kesänä mä makasin sängyssä melkein koko ajan leikkauksen takia joten en nähnyt ketään. Mä voisin oikeesti sanoa että se kesä pilas mun tän hetkisen elämän. Kesän jälkeen kukaan ei muistanut mua. Eräs koulussa läheinen ystävänikin käveli vaan ohi eikä sanonut edes moikkaa. Mulla on olo kuin kirpulla keskellä autiomaata.

23

Tällä viikolla ei ole mennyt yhtään sen paremmin, on ollut kolmet synttärit joten... Tosin en ole yksilläkään syönyt edes kakkua. Silti liikaa, paino vaan nousee. Kohta mä painan 45 kiloa, sitten 50 kiloa, sitten 60 ja siitä vaan ylöspäin. Tästä ei tuu mitään, mä en vaan voi olla tällänen. Mä oon kirjottanut kaikille jäähyväiskirjeetkin. Mä tosin toivon, että mut ei tarvi antaa niitä.

Sanoin O:lle mesessä " moi 8) " mut se ei vastannut. Mua pelottaa, että odotin liian kauan ja mun pahin painajainen kävi toteen ja menetin sen. Tai sitten menetin sen jo kauan sitten. Mua ahistaa mä en oikeasti tiedä mitä teen jos ei enää halua nähdä mua? Mun sydän hakkaa ihan hulluna. Mitä jos mä olin oikeassa ja olen liian lihava O:lle? Jos se on vaan valehdellu että oon sopiva ja odottanut että lihon ja se voi vaihtaa mut uuteen? Tästä lähtien O on mun motivaatio, sillä kun mä olen laiha, se saattaisi kelpuuttaa mut. Kai ?

Mä olen sisältä vaan mustaa, mä oon täyttä ahdistusta ja suorituspaineita. Mä en tiedä miten selviän kesästä. Haluaisin nauttia ja olla rannalla, mutten vaan voi. Mä saisin kuitenkin jonkun kohtauksen rannalla kun kaikki tuijottaisivat. Sain hissan kokeesta 9- mutta sekään ei riitä. Miksen mä saanut kymppiä, miksen mä lukenut koe-aluetta viittä kertaa, miks mä luin vaan neljä kertaa ? Mut pitäisi olla täydellinen mutten ole. Mä en tiedä miten musta tulee täydellinen musta ei tule ikinä täydellistä.

Mä näin viime yönä painajaista. Tai en varsinaistaa painajaista, mutta siinä oli mun entinen ihastus jaläheisin ystävä joka tosin on nyt kuollut. Unen ansioista mä rohkaistuin puhumaan O:lle jotta en menettäisi sitä, mutta sitten mä olinkin aina liian myöhässä.

22

Musta ei oo kuulunut pitkään aikaan. Mun itsekuri on kadonnut. Kun mut silloin pakotettiin syömään ja mä lihoin, niin nyt olen vain jatkanut lihomista. En pysty enää elämään niillä 300 kalorin määrillä niinkuin silloin vielä alle 40 kilon painoisena. Tai no pystyisin, muttei itsekuri riitä. Aamuisin äiti tekee mulle ihanat ruisleivät joiden päällä on tomaattia ja kurkkua, ja mä syön ne. No, silloin musta ei vielä tunnu että koko päivä olisi pilalla. Koulussa mun ei edes tee mieli ruokaa, nautin vaan kun muut syö. Kotona, hirvittävä nälkä. Syön ruoan ja sitten vielä leivät iltapalaksi. Eihän tolla pitäisi lihoa ? Koska kyllähän mä enemmän päivässä kulutan. No kuitenkin mä olen lihonut 38 kilosta 42 kiloon. Kyllä luitte oikein. 4 kiloa. 4 helvetin kiloa. Mulla on nykyään maha ja näytän siltä kuin olisin raskaana viidennellä kuulla. Huomisesta lähtien mun on pakko palata vanhaan rytmiin, eli että aamulla ei mtn, koulussa ei mtn, kotona jotain kevytta vaikka pari hedelmää ja sitten illalla jugua ja hedelmä. Sitten mä voisin jopa kesällä näyttää ihmiseltä.

Enkä mä ole vieläkään nähnyt O:ta. 5 kuukautta ilman ihmistä jota mä rakastan. Ongelma on mä, mä en uskalla puhua sille mesessä, en uskalla mitään. Meidän piti nähdä silloin hiihtoloman jälkeen mutta ei sitten olla nähty. Mä en uskalla puhua sille joten sanoin sille että soittelee kun voi olla. Ei sitä ilmeisesti kiinnosta, ehkä mä olen ex anorektikon makuun liian lihava tai jtn.

- Elle